Ensimmäisen viikon oivalluksia – arvoja kauniista maisemasta ja luonnollisesta hiljaisuudesta

Keskustelu uudesta strategiasta lähti räväkästi liikkeelle. Vastauksia ja kommentteja on jo nelisenkymmentä. Hyvä alku, mutta odotamme paljon lisää!

Muutamissa kommenteissa pidettiin puutteena sitä, että vastaajat eivät näe toistensa kommentteja. Tämä vuorovaikutteisuuden puute johtuu käytössämme olevasta teknisestä välineestä. Pohdimme aluksi, että julkaisisimme kyselyyn tulleet vastaukset sellaisenaan verkossa. Luovuimme kuitenkin ideasta: emmehän alun perin kertoneet kyselyyn vastaajille, että heidän tekstinsä mahdollisesti julkaistaisiin. Käsittelen vastauksia kuitenkin täällä blogissa, minkä lisäksi teemme saamastamme palautteesta lyhyen yhteenvedon kyselyn sulkeuduttua.

Vietin viime viikolla jokavuotista syyslomaani saaristossa, missä ei liiemmin ihmisiä näkynyt. Nekin, jotka olivat liikkeellä, olivat ammattiasioilla; kalastaja kävi verkoillaan, vesiä valvomassa liikkui merivoimien ja merivartioston aluksia ja hitaasti meressä puskeva proomu rahtasi jotain isoa ja tärkeää jonnekin. Illan pimennyttyä luin kannettavasta kommenttejanne, jotka kaikki olivat hyvin kiinnostavia, monet syvällisiä ja asiaan pureutuvia. Erittäin ilahduttavaa! Oli yllättävä tuntemus huomata olevansa "lähellä" verkkokeskustelijoita, kun ympärillä ei ollut muuta kuin hämärää ja telkkien viuhuvia parvia. Hiljaisuudessa koivunlehden putoaminenkin aiheutti korvin kuultavan tupsahduksen.

Tietyt asiat tuntuvat kommenttien mukaan olevan nyt pinnalla. Yksi teema yli muiden on suot ja turvetuotanto. Tämä nyt työstettävä luonnon monimuotoisuusstrategia ja sen pohjalta tehtävä toimintaohjelma siivittävät osaltaan soiden suojelua ja turvetuotannon haittojen hillintää. Lisäksi valtioneuvostolle valmistellaan soita ja turvemaita koskevaa periaatepäätöstä, jossa tämän vaikean asiakokonaisuuden ratkaisuista päätetään ja jaetaan tehtävät eri hallinnonaloille.

Myös maisemalle ja luonnon hiljaisuudelle annettu arvo puhututti teitä. Mielestäni maisema ja luonnollinen hiljaisuus – äänimaisema – kuuluvat hyvinkin luonnon monimuotoisuuteen. Luontokokemusten antamat myönteiset tunteet ja rauhoittava vaikutus ovat olennainen osa henkistä ja fyysistä terveyttä. Vaikka luonto tarjoaa meille erilaisia "ilmaisia" kokemuksia, eivät ne yhteiskunnan kannalta välttämättä ole ilmaisia tai vailla taloudellista arvoa. Verovaroilla hankitaan luonnonsuojelu- ja virkistysalueita, jotka mahdollistavat vuosittain yli miljoonalle suomalaiselle hyviä hetkiä luonnossa. Muuan erikoinen idea tosin on, että kunta verottaisi valtiota näiden luonnonarvojen säilyttämisestä. Sellaistakin on liikkeellä.

Maa- ja metsätalouden tukijärjestelmillä voidaan ruoan ja puun tuotannon yhteydessä ohjata verovaroja myös maisema-arvojen säilymiseen. Maisemansuojelua edistää myös, että maanomistajat itse kokevat maiseman arvot tärkeiksi ja hoitavat alueitaan sen mukaisesti. Liikkuminen Läntisen Uudenmaan hienoissa kulttuuriympäristöissä todistaa tämän. Luonnonsuojelualueet ja maisema tuottavat niin sanottuja ekosysteemipalveluita. Sana on ehkä hieman keinotekoinen, mutta paremman puuttuessa käytettäköön sitä.

Jatkokeskustelussa olisi hyvä pohtia ekosysteemipalveluita ja luonnon monimuotoisuuden taloudellista merkitystä. Mitä ajatuksia herää – olemmeko osuneet oikeaan strategian päämäärien ja tavoitteiden muotoiluissa? Olemmeko löytäneet yhtäkään totuuden jyvää ekosysteemipalveluiden kestävän käytön hyväksi?

Kerro näkemyksesi täällä ja haasta lähipiirisikin!

Ilkka Heikkinen